Muistin eilen illalla, että onhan tässä kyläsessä toinenkin kauppa joka myy Novitan lankoja. Toivo heräsi, että jospa sinne olisi uutuudet jo ehtineet. Mieli teki rynnätä heti aamusta katsomaan, mutta makuuhuoneessa muutosta asti nököttäneet epämääräiset laatikot ja pussukat lankoineen vähän osuivat silmiin siihen malliin, että alkoi omaatuntoa kolkutella. Tarkoitus oli lajitella ja pakata ne siististi muovilaatikoihin (jo aikoja sitten) - ne laatikotkin siinä läjässä olivat odotelleet käyttöä jo muutaman viikon.
Päätinpä sitten suorittaa tuon urakan ja vasta sitten lähteä "löytöretkelle". Sain langat siististi laatikoihin ja päätin imuroida sängynalusen niille puhtoiseksi - eikös sieltä vieläkin löytynyt yksi pahvilaatikko enemmän ja vähemmän epämääräisiä pussukoita. Siinä vaiheessa iski jo ajatus, että niinkö tässä muka lisääkin tarvitaan, kun joka nurkasta pursuaa muutenkin lankaa??? Nyt on langat kuitenkin sitten järjestyksessä ja sievästi laatikoissa. Kuinka kauan? Varmaan täsmälleen niin pitkään, kun jostakin laatikosta jotain tarvitsen.
Nalletkin katselivat ihastuneita siistiä laatikkopinoani.
Jostain lankapussukasta löytyi kaksi pitsiliinaakin. Päättelemättä ja pingottamatta. Eipä ole muistikuvaa edes milloin nämä olen kutonut.
Urakan päätteeksi lähdin sitten toiveikkaana kauppareissulle. Ja kuten arvata saattaa: tyhjin käsin kaupasta ulos kävelin. Novitan uusin lehti siellä olisi sentään löytynyt. Vähän sitä selailin, mutta enpä ostanut. Mitäpä minä sillä enää tuskaa lisäämään, kun ei ole kuitenkaan materiaalia millä niitä ohjeita toteuttaa.
Ostin sitten kuitenkin suklaalevyn, joten taidanpa lähteä mussuttamaan suruuni suklaata ja kutomaan revontulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.