Viimeinen etappi

Tour-de-Sock-kisan viimeinen ohje julkaistiin lauantai-iltana kymmeneltä. Varauduin taas valvomaan ja kutomaan koko yön. Jännityksellä ohjetta odottelin; onteloneuletta veikkailtiin mm. kerrotun tiheyden ja lankamäärän mukaan. Siinä viikolla odotellessa laitoinkin harjoituksen vuoksi puikoille yhdet onteloneulesukat. Ja niinpä vaan arvaukset olivat osuneet oikeaan ja tuplasukat tuli finaalietapille tehtäviksi.

Kyllä kävi mielessä luovuttaminen jo parin ensimmäisen tunnin aikana, kun juuri mitään en ollut saanut aikaiseksi. Touhu tuntui toivottoman hitaalta, mutta päätin sisulla kutoa sukat loppuun (ja mahdollisimman nopeasti). Pikkuhiljaa sukkaa syntyi illan/alkuyön ukkosen ja sateen jälkeen kirkastuvaa taivasta katsellen ja yön ääniä avoimesta ikkunasta kuunnellen. Aamulla siirryin ulos keinuun kutomaan ja hiukan ennen puoltapäivää oli molemmissa sukissa terät valmiina ja siirryin sisälle tietokoneen ääreen tutkimaan miten kantapäät tehtiinkään.

Malli: Double Flake Squirrel Socks
Lanka: Novita Tico Tico
Puikot: 2 mm hiilikuituiset Knittarin sukkikset
Langanmenekki: 122 g

Iltapäivän/illan aikana alkoi olla selvää, ettei sukat valmistu vuorokauden kuluessa ohjeen julkaisemisesta ja päätinkin jatkaa kutomista vielä seuraavan yön puolella. Mutta väsymys alkoi painaa koko ajan enemmän ja enemmän ja kutominen hidastui samaa tahtia. Kahden-kolmen välillä oli pakko luovuttaa ja kömpiä sänkyyn. Mies heräsi puoli seitsemältä lähtemään töihin ja minä päätin nousta myös kutomaan sukat loppuun. Ja niinpä pikkuisen yhdeksän jälkeen minulla oli valmis sukkapari! Kuvasin muhkuraiset vastavalmistuneet sukat, laitoin sähköpostin, kastelin sukat, laitoin blokeille ulos kuivumaan ja menin tyytyväisenä takaisin nukkumaan. 

Lähdin tähän kisaan mukaan ajatuksena testata miten tälläinen kilpaneulonta minulle sopisi. Yleensä kun kilpailuviettini on aika heikko. Tässä se tuntui kuitenkin heräävän. Tosin isoin ilo oli kyllä oman itsensä voittaminen. Pystyin siis jatkamaan kutomista, vaikka välillä teki mieli jättää sukantekele siihen paikkaan tai jopa heittää se päin seiniä (jälkimmäinen kävi mielessä varsinkin viimeisen parin kohdalla). Tuota viimeistä paria väsyksissä vääntäessä kyllä päätin, etten moiseen hulluuteen enää ikinä mukaan lähde yöuniani menettämään. Nyt levättyäni on mieli kyllä muuttunut: hauskaa oli (ne epätoivon hetketkin huvittaa näin jälkikäteen) ja enköhän ole taas ensi vuonna mukana, jos vain muu elämä sen sallii.

Olin tämän viimeisen etapin kakkonen ja kokonaiskilpailussa taitaa tulla kolmas sija.

Neljä valmistuneista sukkapareista taitaa jäädä omaan käyttööni, kaksi paria tytär valitsi itselleen.