On aikakaudet tuntureiksi heidät muuttaneet

Minulla on ollut pitkä "kuiva kausi" huivien neulonnan suhteen. Edellinen huivi on valmistunut joulukuussa 2014. En tiedä kuinka näin on päässyt käymään, mutta jotenkin ei vaan ole ollut tarvetta/halua tehdä huiveja.

Nyt on tämä asia sitten korjattu kerralla kuntoon ja huiveja on syntynyt. Esittelen niistä nyt kaksi ensin valmistunutta, kolmaskin huivi on jo valmiina ja kuvattukin ja neljännen laitoin juuri likoamaan pingotusta varten. Olen todellakin kutonut neljä huivia tämän kesän aikana, ensimmäinen näistä on aloitettu kesäkuun alussa. Yhtäkkiä vaan ryöpsähti into tehdä huiveja eikä se into ole vieläkään laantunut, vaan jonossa/suunnitteilla on vielä ainakin yksi huivi. Siihen on vaan vielä langat valitsematta - ohje odottaa jo.

Tämä ensimmäinen huivi puhutteli minua jo kovasti heti kun sen ohje julkaistiin Ullassa 1/15. En vaan oikein tiennyt mistä langasta sen tekisin ja yritin myös puhua järkeä itselleni siitä kuinka hankala pingotettava se on. Ja missä yleensäkään käyttäisin tuollaista valtavan kokoista pitsihuivia.

Mutta keväällä/alkukesällä ei enää järjen ääni riittänyt, vaan tilasin langat huiviin ja laitoin sen puikoille. Kyseessä on siis Christa Beckerin suunnitteleman tunturihuivisarjan Saana-huivi. Sen lisäksi, että huivi on malliltaan todella kaunis, minua kiehtoi huivin nimi. Saana-tunturi on ollut minulle pikkutytöstä lähtien sellainen unelma; kaukainen Lapin tunturi, josta olin nähnyt kuvia ja kuunnellut kuinka Taiska lauloi Haltin häistä.  Sitten muutin Lappiin 90-luvun alussa ja pääsin ensimmäisen kerran omin silmin näkemään Saanan. Sen jälkeen olen sen juurella käynyt lukuisia kertoja ja kaksi kertaa olen kiivennyt huipullekin. Siellä tuntee ihminen olevansa kovin pieni.

Malli: Saana (Ulla 1/15)
Lanka: Drops Lace
Puikot: 3,5 Knittarin pyöröt
Langanmenekki: 185 g

Saanalle kiivetessä joutuu ottamaan monen monen monta askelta ja niin riitti myös tätä huivia kutoessa silmukoita ja kerroksia. Haastetta tässä riitti ja muutamaan kertaan oli järki mennä, kun korjailin tekemiäni virheitä. Mutta valmista tuli ja oli edessä se ihana pingotus. Tämä oli kyllä ehdottomasti vaikein huivi mitä olen pingottanut. Vaikka Saana pingotetaan kaksinkerroin, oli se silti valtavan kokoinen ja kun muoto on aikamoisen epämääräinen oli välistä vaikea hahmottaa miten se kuuluisi pingottaa. Onneksi ohjeessa oli hyvä pingotuskuva mallina. Mies oli minulla apuna pingottamassa; hänellä on silmää katsoa, että linjat ovat suoria ym.

Kaiken vaivannäön palkkana oli ihana huivi. Valtavan kokoinen ja pehmoinen - lanka on alpakkasilkkiä. En vieläkään tiedä missä tätä käytän, mutta toistaiseksi minulle riittää sen ihailu ja silittely.

Jo tuota Saanaa kutoessa mietin, että pitäisi olla ohje Malla-huiviinkin ja ilokseni sitten huomasinkin uuden Ullan ilmestyttyä, että sieltä se Malla löytyi. Enkä voinut olla laittamatta sitä puikoille. Siihen löytyi lanka omasta varastosta: joskus huutiksesta ostamassa Handun 100 % kashmirhuivilanka. Arvelin, että tuollainen kirjava lanka voisi sopia huiviin, jossa on iso osa sileää neuletta. Ja aika kivasti minusta se siihen käykin, ei huku tuo reunan pitsikään liikaa kirjavuuteen.

Mallassa kudottiin ensin sileää neuletta oleva epäsymmetrinen osuus lyhennetyillä kerroksilla. Sitten poimittiin reunasta silmukoita ja tehtiin pitsinen reunus. Reunuksessa on lisäksi n. 2000 helmeä, jotka kyllä hiukan hukkuvat langan kirjavuuteen. Varsinkin kuviin oli haasteellista saada niitä näkymään. Alla olevassa kuvassa ne juuri ja juuri näkyvät - varsinkin jos klikkaa kuvan suuremmaksi.

Tämä oli huomattavasti nopeampi projekti kuin Saana ja huomattavasti pienempi on huivikin. Mutta eipä se Malla-tunturikaan ole samanlainen jättiläinen kuin Saana. Malla on vielä minulta huiputtamatta, mutta toki olen sitäkin ihastellut varsinkin Saanan rinteeltä käsin.

Malli: Malla (Ulla 2/16)
Lanka: Handu 100 % kashmir
Puikot: 3,5 mm Knittarin pyöröt
Langanmenekki: 63 g

Minulla oli haaveena päästä kuvaamaan nämä huivit esikuviensa kanssa, mutta ei nyt Kilpisjärven reissu näytä ohjelmaan oikein mahtuvan, joten siitä oli luovuttava ja tyydyttävä kuvaamaan huiveja kotipihalla. Haasteellisia kuvattavia olivat molemma: Saana kokonsa takia ja Malla epäsäännöllisen muotonsa takia. Mutta jotain kuvia sain kuitenkin aikaiseksi.

Eikä varmaan tarvitse kovasti arvailla mikä oli minulla korvamatona näitä kuunnellessa. Jos se on jollekin vielä epäselvää, niin allaolevasta linkistä voi vilkaista.