sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Purkautuvia pipoja ja silmukkamerkkejä


Tyttären pipokin sitten valmistui jo monta päivää sitten. Tein onteloneulepipon Novitan lehden ohjeella. Mutta sovittaessaan tytär totesi, että lanka (7 veljestä)  kutittaa häntä aivan liikaa. Ja vähän isokin oli - ja liian paksu kypärän alle kaiken lisäksi. Että pieleen meni täysillä. Sinällään ihan onnistunut pipo ja ajattelinkin jättää sen etsimään sopivaa käyttäjää.

Tänään ajattelin sitten vihdoin ja viimein päätellä piposta langanpäät. Mustan langan päättelin huolellisesti ja kun olin valkoista lankaa päättelemässä ja vähän vetäisin niin hupsista heijaa: pipo purkautui päälaelta. Tietääkseni päätin silmukat ihan normitavalla niinkuin aina - kai sitten päätellessä onnistuin jotenkin pujottamaan langan irti. No, totesin sitten, että pipo näköjään haluaa tulla puretuksi ja takaisin kerälle se sitten päätyi. Kesken purkamisen sentään älysin napata vielä kuvan, että edes jotain jää tästäkin projektista muistoksi.


Sen verran tykästyin tuohon malliin, että taidan jossakin vaiheessa tehdä itselleni tuollaisen pipon - mutta toisen värisen: tuo mustavalkoinen ei oikein innosta.
Isän sukatkin valmistuivat eilen. Kantapäätkin onnistui yhtäaikaa, vaikka kyllähän siinä välillä joutui vähän päätä raapimaan. Lisäksi huomasin kärkikavennuksia tehdessäni, että toisessa sukassa oli yksi silmukka enemmän (joku virhe varmaan kiilakavennuksissa) ja se selittikin sitten sen, miksi raidoitus tuppasi heittämään. Mutta kohtalaisen samannäköiset sukista kuitenkin tuli. Niiden kaveriksi aloitin sitten kauluria, joka sekin on jo miltei valmis. Settiin olisi tarkoitus kutoa vielä kynsikkäät samasta langasta.
Tuossa kaulurissa tarvitsi sitten silmukkamerkkejä, joita minulla ei ole koskaan ollutkaan. Viimeaikoina olen käyttänyt mieheltä lainaamiani uistinrenkaita, joissa on roikkunut langanpätkät estämässä holtitonta sormista sinkoilemista. Tänään sitten sain miehen kaivelemaan varastojaan ja vääntelemään minulle rautalankaa (tai oikeastaan tuo on kuparilankaa) ja tyttäreltä pihistin helmiä. Ja niinpä valmistui neljä silmukkamerkkiä.


Senverran on kauluri vielä kesken, että pääsin jo niitä testaamaan ja hyvin toimivat.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.