sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Purkamista


Hiihdon MM-kisoja seuratessa on miehen neuletakki edistynyt, mutta sitten tulikin jo kunnon takapakki. Olin onnellinen, kun sain saumatkin jo ommeltua ja annoin takin miehelle ensimmäistä kunnollista sovitusta varten. Ja niinhän siinä kävi, että hihat olivat liian pitkät. Mies kyllä sanoi, että välttää noinkin, mutta tiesin etten itse kestäisi katsella noita hihoja. Joten ne vaivalla pistellyt hihasaumat oli purettava. Kuinka olinkin ne niin tiukkaan ommellut?? Nopeampi ja helpompi juttu olikin sitten hihojen lyhennys.

Nyt olisi taas hihat valmiina odottamaan kiinnitystä. Täytyy kai ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa ompeluhommiin. Sitten olisi vielä monenmonta langanpäätä pääteltävinä ja vetoketjukin pitäisi ostaa ja kiinnittää...

Tytär tuossa äsken pyyteli jos tekisin hänelle uuden pipon. Suhteellisen ohut pitäisi kuulema olla, että mahtuu ratsastuskypärän alle ja väritoivomuksena  musta. Joku kiva malli pitäisi nyt löytää - siis sellainen että miellyttää äitiä tekovaiheessa ja tytärtä sittten käyttäjänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti