Vaikka tyttären pipoa kutoessa vannoin, etten enää ikinä tee noin ohuesta mustasta langasta yhtään mitään, täytyi kuitenkin pojallekin vielä ohut pipo kutoa. Joustinneuleosuus meni suhteellisen helposti, mutta kavennusten kanssa oli taas purkamista ja tuskailua. Miten voikaan musta lanka imeä kaiken valon itseensä? Mutta voitolle kuitenkin pääsin ja pipo valmistui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.