Rukin hurinaa

Neljä-viisi vuotta sitten ostin kirpparilta rukin; elämää nähneen ja kauniisti ajan patinoiman. Tarkoitus ei ollut sillä kehrätä (vaikka siitä salaa haaveilinkin), vaan enemmänkin käyttää sitä koriste-esineenä. Viimeisen vuoden-parin aikana on kuitenkin into opetella kehräämään kasvanut kasvamistaan ja tehnyt mieli testata olisiko tuosta rukistani tositoimiin. Enpä ole vaan onnistunut saamaan villaa käsiini. Netistähän sitä olisi voinut tilata, mutta halusin ensin vain vähän että pääsen kokeilemaan onko rukista mihinkään (ja onko minustakaan kehräämään).

Reilu 25 vuotta sitten olen kyllä vähän kehrännyt sekä villaa että pellavaa, mutta eipä niistä kokeiluista paljoa ole mieleen jäänyt. No, olihan sentään selvillä periaate kuinka rukki toimii (toisin kuin perheen miesväellä, joka odotti innokkaasti pääsevänsä näkemään kuinka se lanka syntyy).

Muutama päivä sitten löysin vahingossa jostakin blogista tiedon, että Novitan Hahtuvaistakin voi kehrätä. Miksi kukaan ei ollut kertonut minulle aiemmin? Siis kauppaan ostamaan pussi sitä. Rukkiin täytyi laittaa nyörikin ensin ja testailla, että toimiiko/pyöriikö oikein. Hyvin hyrräsi ja uskalsin sitten tarttua villoihin. Eka kokeilut oli viedä järjen ja nakkasin jo rukin takaisin nurkkaan ja villat laatikkoon ja päätin unohtaa koko jutun. Mutta ... muutaman tunnin kuluttua täytyi alkaa kuitenkin yrittämään uudestaan ja kas kummaa; homma alkoi pikkuhiljaa luonnistua. Ja niin vain sain 50 g Hahtuvaista langaksi. Ei mitään tasaista ja siloista lankaa ja kierrettäkin taitaa olla vaikka naapureille jakaa - mutta lankaa se kuitenkin on. Nyt odottaa jo toinen pussukka Hahtuvaista kehräämistä.

Vähän olisi rukissa vielä "säätämistä": nakkaa herkästi nyörin pois paikaltaan. Osat vähän lonksuvat paikoillaan, joten kehrä ja pyörä ei ole täysin linjassa. Pitää joku päivä alkaa miehen kanssa kiilailemaan osia kunnolla paikoilleen. Ihme sinänsä, että rukki toimi noinkin hyvin. Poika (14 v) esittikin hyvän kysymyksen: "Milloinhan tuolla on viimeksi kehrätty?"