Mustaa ja valkoista

Taas on ollut hiljaista blogissa. On jotain valmistunutkin, mutta kun ovat vielä kuvaamatta niin eipä niitä ole voinut täällä esitellä.

Nämä kehräykset kuvasin jo toista viikkoa sitten, mutta enpä vaan ole saanut aikaiseksi tehdä postausta näistäkään, Mutta jos nyt yrittäisi.

Pikkuhiljaa olen kesän aikana kehräillyt - työn alla on ollut eri kuituja eri välineillä. Sitten pidin "kertausharjoitukset" ja kertasin kaikki valmistuneet säikeet. Tälläiset vyyhdit sain niistä aikaiseksi.

Blissillä kehräsin maitokuitua. Tämä oli mielenkiintoinen tuttavuus, joka oli mielestäni aika helppoa kehrättävää. Tosin aikamoisen liukasta, joten koko ajan sai olla valppaana, ettei kuitu livahda käsien läpi ja säie katkea. Lanka on ihanan pehmoista, sileää ja laskeutuvaa. Tätä minulla on vielä toinenkin topsi, joka on nyt menossa rullalle - toivottavasti saan siitä kutakuinkin samanvahvuista kuin tästä ensimmäisestä vyyhdistä, joka painaa 109 g ja siinä on metrejä n. 520. Kertasin tämän kolminkertaiseksi navajoiden.

Joskus lueskelin netistä kuinka joku oli karstannut villan sekaan langanpätkiä ja kehrännyt siitä lankaa. Tätä on mieleni tehnyt kokeilla ja kun löysin kaapista yhden Novita Hahtuvaisen päätin testata sillä. Karstasin ensin neuleiden päättelyistä jääneitä langanpätkiä sekaisin ja sitten karstasin sen sekaisin Hahtuvaisen kanssa. Eka kuvassa siis Hahtuvainen ja langanpätkistä tehty karstalevy vierekkäin, toisessa kuvassa ne on karstattu yhteen.

Tämän kehräsin myös Blissillä. Tästä tein kaksisäikeistä. Metrejä kertyi n. 225 ja painoa vyyhdillä on 79 g. Aika hauskan näköistä lankaa syntyi.

Päätin myös testata onko kehruutaitoni yhtään kehittynyt ja onnistuisinko kesytellä vanhaa rouvaani, Josefinaa. Tähän tarkoitukseen otin toisen kaapista vielä löytynyt Novitan Hahtuvaisen. Ja kyllähän yhteistyö vanhan rouvan kanssa sujui nyt jo paljon paremmin ja lankaa syntyi aika kivuttomasti. Tämä vyyhti painaa 52 g ja metrejä on n. 150. Tämänkin navajoin kolmisäikeiseksi.

Jännä miten tälläisellä perinnerukilla kehrätessä on ihan erilainen tunnelma: tuntee jatkavansa perinteitä ja miettii kuka/milloin/missä/mitä on tällä rukilla aikojen saatossa kehrännyt. Pidän tästä rukistani tosi paljon; se on niin kauniisti käytössä kulunut ja ajan patinoima.

Sitten vielä testasin yhtä uutta välinettä. Sain keväällä laatikollisen kuituja Ravelryn Lankalaatikko-ryhmän kautta (tuo maitokuitu mm. on siitä laatikosta) ja siinä oli mukan myös värttinä. Otin sen testaukseen laatikosta löytyneen pienen villa/polyamidinöttösen kanssa. Hyvin pyöri tämäkin värttinä ja sain tehtyä pienen sievän vyyhdin joka painaa 16 g ja metrejä siitä löytyy n. 40. Tämä kertasin kolmisäikeiseksi samaisella värttinällä navajoiden - eka kerran kokeilin ketjukertausta värttinällä.