Neljännellä etapilla oli vuorossa ne odotetut/pelätyt helmisukat. Tosin helmien määrä (yhteensä 150 kpl) kertoi jo etukäteen, ettei mitään supervaikeaa näpertelyä helmien kanssa ole luvassa. Ohje kuitenkin yllätti minut (ja monet muut) yksinkertaisuudellaan. Piti useampaan kertaan tarkistaa, että onko sukan terä tosiaankin vain joustinta ja sileää neuletta. Oli se.
Ohje julkaisiin iltapäivällä kahden aikaan. Loin silmukat heti ensimmäiseen sukkaan. Tosin siinä luomisessa menikin sitten huomattavasti pidempään kuin normaalisti, kun tässä mallissa tehtiin luodessa nirkkoreuna eli luotiin ja samantien pääteltiin osa luoduista silmukoista. Ihan mukavasti se aloitus kuitenkin sujui ja pääsin kutomaan pitsiä ja pujottelemaan helmiä. Helmet neuleissa ei ole minulle mitenkään tuttu juttu - vain yhden
huivin, jossa käytettiin helmiä olen aiemmin tehnyt. Näppärästi helmet kuitenkin silmukoihin sujahtelivat - mitä nyt joissakin helmissä oli liian pieni reikä ja jouduin ne hylkäämään. Apuna minulla oli koruvaijeri, johon olin jo valmiiksi ladannut tarvittavan määrän helmiä.
Harvoin teen kahta sukkaa kerralla (samalla pyöröllä tai erikseen kaksilla puikoillakaan), mutta tällä kertaa päätin tehdä vaativammat varret molemmista sukista ensiksi ja jättää helpon teräosuuden kutomisen yölle. Toisen sukan luominen sujui jo paljon nopsemmin, mutta sentin pari kudottuani huomasin nirkkoreunuksessa niin pahannäköisen virheen, että päätin purkaa. Ja taas loin silmukoita.. Hyvin meni siihen saakka kunnes aloin mittailemaan onko kantalapussa riittävästi pituutta. Huomasin, että nostetut silmukat on ihan miten sattuu ja vaikka kuinka yritin uskotella itselleni, ettei se haittaa, päätyi kantalappu purkuun. Siinä vaiheessa teki mieli jättää kutimet siihen ja lähteä nukkumaan, mutta päätin kuitenkin sinnitellä.
Kantapäät tehtyäni sentään huomasin, ettei tässä mallissa kiilakavennukset tulekaan perinteisille paikoille vaan sukan pohjaan (viittä vaille oli, etten tehnyt niitä väärin). Terien kutominen ei sitten muuta vaatinutkaan kuin kärsivällisyyttä ja vähän yli neljä aamulla oli sukkani valmiit. Yllätyksekseni ei kuvaketjussa ollut yhtään kuvaa siinä vaiheessa kun oli raportointisähköpostin saanut lähetettyä. Pian sinne kuitenkin ilmestyi ensimmäinen kuva ennenkuin omani ennätin sinne ladata. Ja niin siinä kävi, että hävisin etappivoiton vain 15 minuutilla. Vähän harmitti - noiden virheiden korjaamisessa meni varmaan yhteensä ainakin tunti. Mutta toisaalta olen todella tyytyväinen ja yllättynyt kakkossijastakin - siinä kantalappua uudelleen tehdessäni olin varma, ettei asiaa ole kärkipäähän.
Ihan mukavat ja sievät sukat näistäkin tuli, vaikka kyllä tuossa sukan etupuolellakin saisi olla "jotain".